Fast food = ylipaino, slow food = ratkaisu?

Kiinnostuin slow-liikkeestä loppusyksystä, kun Luovat liiketoimintastrategiat-kurssilla pohdimme muun muassa hiljaisuuden tuotteistamista ja mahdollisia liiketoimintamalleja sen ympärillä. Itse kurssilla tosin pyrin tapani mukaan kyseenalaistamaan lähes kaiken ja olin varmaan aika rasittava opetettava.

En ole lukenut mitään tutkimuksia, mutta uskaltaisin mutu-pohjalta väittää, että pikaruoan ja ylipainon välillä vallitsee yhteys. Yhdysvaltalaiset ovat maailman ylipainoisin kansa ja Yhdysvallat nykyaikaisen pikaruokakulttuurin syntypaikka. Samoin lihavat britit, saksalaiset ja suomalaiset syövät paljon pikaruokaa.

Slow-liikkeen syntymaa Italian väestö on taas tietääkseni jenkkejä, suomalaisia, brittejä tai saksalaisia hoikempaa. Heillä on vahva ruokakulttuuri, jota vaalitaan huolella. Itse asiassa koko slow-liike syntyi juuri ruokakulttuuristaan ylpeiden italialaisten suivaantuessa pikaruokaketjujen leviämisestä.

Miksi hitaampi syöminen sitten on terveellisempää? Italialainen tai ranskalainen ruoka ei ole mikään terveysintoilijan märkä uni. Molemmissa maissa syödään usein aika energiapitoista ruokaa. Syöminen on kuitenkin kiinteämpi osa ihmisten elämää ja sillä on oma selkeä paikkansa ja perinteensä. Ruokailu on osa päivää, mutta hitaan syömisen kulttuureissa ei syödä pitkin päivää samaan tapaan kuin täällä.

Yritän nyt ruveta syömään hitaammin ja strukturoidummin sekä panostamaan ruokailuun. Luultavasti siten saan tuplahyödyn, nautinnon ja kilojen menetyksen.

Olipahan joulu

"Mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin kaikki tapahtuu." sanotaan. Omalla kohdallani joulu ainakin meni todella nopeasti. Kävin illalla vanhempien luona ja se siitä. Joululahjoistakaan ei ole juuri mitään sanottavaa, paitsi se että sain mutsilta sauvavatkaimen, mikä nyt liittyy tähän blogiin jollain tasolla.

Kuten kommenteissa mainitsin, on olo paskoista elämäntavoista johtuen aika turvonnut - sekä tällä hetkellä että yleisesti. Tämän hetken pöhö nyt tosin johtuu vain eilisestä kaljan kiskomisesta. Oli ihan hauskaa, mutta pakenen todennäköisesti uutta vuotta landelle. Ei huvita ryypätä ja juhlapäivinä juhliminen on yleensä tylsää.

Mielessä on myös parikin suurta uuden vuoden lupausta, joita olen kypsytellyt. Niistä lisää maanantaina tai tiistaina. Tolkutonta uhoa lupauksiin ainakin sisältyy.

Oli pakko muuten katsoa Last Christmasin video tuubasta, vaikka se hemmetin ärsyttävä onkin.

Pitäs niinku jaksaa kai taas

Ääh. Todella nolon tuntuista palata tähän blogiin pitkän hiljaiselon jälkeen. Laihdutushommat on kussu ja muutenkin elämä taas ihan päin helvettiä. Mikään ei tunnu sujuvan.

Nukun pommiin aina kun voin ja olen tapani mukaan saamaton. Poden maanantaina vielä darraa lauantain toilailuista. Ei ole kivaa, saakeli. Alan tulla vanhaksi. Normaalinkin baarireissun rangaistus on yleensä kahden päivän krapula, joiden välissä on kunnon liskodisko. Kaiken kruunaavat kännikebab, päälaellaan oleva päiväjärjestys ja darrapizza.

Ei saakeli. Ei enää perus baarielämää.

Muutenkin ruokavalion kanssa pitäisi säätää. Vähähiilihydraattinen ruokavalio on laihduttamiseen erittäin tehokas, mutta käytännössä usein vähän hankala noudattaa. Kesällä kokopäivätöissä pystyi ihan helposti ottamaan salaatin evääksi, mutta näin opiskellessa homma on vähän hankalampaa. Kohtuudella kaikkea lienee kuitenkin ainut kestävä ratkaisu.

Toinen syy vähänhiilihydraattisesta ruokavaliosta unelmoimisenkin lopettamiseen löytyy eläinoikeusaktivistien julkaisemista videoista, jotka tulin katsoneeksi. Ei liiemmin ole vähään aikaan huvittanut syödä lihaa.

Perjantain punnitus

Kävin eilen puntarissa ja painoa oli 120,2 kg. Ei siis mitään kovin suurta turpoamista ole ilmassa. Ensi viikolla taas alle 120. Perkele.

Bileet ohi

Täytin vähän aikaa sitten 24. Juhlat olivat todella riehakkaat ja vieraatkin tuntuivat viihtyneen hyvin. Tuli juotua ja darrassa tuli syötyä. Muutenkin elämäni on ollut aivan liian holtitonta ja siksi tein tärkeän päätöksen: ei dokailua enää lokakuussa.

Tästä se taas lähtee. Oma ulkomuoto vituttaa enkä edelleenkään halua aikuisiän diabetesta. Perjantaina vaakaan vaikka mikä olisi.

Kohtuus kaikessa?

Paino on jumittanut aika samassa jo noin kuukauden ja motivaatio ei ole mikään paras mahdollinen. En ole lihonnut takaisin, mutta en ole saanut kiloja poiskaan. Liikunta on liiallisten koulukiireinen ja ennen kaikkea huonon ajankäytön suunnittelun takia jäänyt liian vähälle. Kesällä kaikki oli vain niin helppoa. Otti vaan treenikamat mukaan töihin ja meni töistä suoraan liikkumaan.

Koulussa olen yleensä valinnut lounaaksi salaatin. Raflan salaatit ovat ihan ok. Voisin suositella niitä kaikille paikan safkoista valittaville. En yleensä ole muutenkaan viikolla syönyt mitenkään järin typerästi.

Viikonloput ovat edelleen pahin ongelma. Kaljaa tulee juotua suhteellisen usein ja se ei tee hyvää millekään. Kalja lihottaa ja samoin tekevät kännikebab ja krapulapizza. Darrassa annan muutenkin itselleni luvan syödä liikaa. Darrassa liikuntakin on pannassa eikä opiskelustakaan tule juuri mitään.

Suurin ongelma ei kuitenkaan ole alkoholi vaan sosiaaliset suhteet. Olen sen verran sosiaalinen eläin, että haluan nähdä kavereita joskus. Aika harva kaveri on kiinnostunut samoissa urheilulajeista, joten luonnollisin aktiviteetti tavatessa on kaljan juonti. Ääh. Pitää vaan tehdä parempia valintoja. Kaikkea ei voi saada.

Ruodussa taas

Ensimmäisen kouluviikon aikana meinasin taas palata vanhoihin elämäntapoihin ja aloittaa syöpöttelyn ja kaljan tissuttelun. Kuitenkin tarmokkaasti itseäni psyykkaamalla pääsin yli tähän mennessä pisimmästä motivaatiottamasta kaudesta: viikosta.

Opintojen taas alkaessa urheileminen on tosin ollut vähän tauolla ihan yksinkertaisesta syystä. Kesätöissä hyvin toiminut rutiini mennä töistä suoraan työpaikan salille katkesi eikä uutta vielä ole. Syksy on vielä koulussa suhteellisen rankka, joten ajan löytyminenkin on vähän niin ja näin. *selityksiä*

Pitänee varmaa aloittaa salikamojen roudaaminen koulussa ja käydä hoitamassa kuntoilut hyppytunneilla tai koulun jälkeen. Toinen hyvä ajankohta olisi aamu, jolloin laihduttamisen kannalta rasvanpoltto on tehokkainta, mikäli liikuntaa harrastaa suoraan sängystä mitään syömättä.

Raflan parjatuista safkoistakin on pakko kirjoittaa kerrankin jotain positiivista. Opiskelijaruokalan salaatin ovat varsinkin hintaansa (2,15€) enemmän kuin ok ja jotenkin kynnys syödä salaattia julkisesti on tämän blogin ja monen muun asian myötä laskenut ja hyvä niin.

Takas kouluun

Voi voi. Opinnot alkoivat taas ja jotenkin meinaa heti palata entisiin elämäntapoihin. Ei ole helppoa rutiinia lähteä töiden jälkeen salille ja sen lisäksi vielä tasaisin väliajoin joku kärtää bisselle. Pöhöä on tullut ehkä kilo-puolitoista viikossa. Pakko ruveta tsemppaamaan.

On koulun alussa toki hyviäkin puolia. Positiivista palautetta on tullut tutuilta, joita ei ole nähnyt muutamaan kuukauteen. Ehkä viitisentoista kiloa sitten rupeaa näkymään jo. Pakko kuitenkin ottaa taas tiukka linja alkoholin suhteen, koska se on omalla kohdallani kaiken pahan alku, vaikka itse dokaaminen ei olekaan. Juotuaan nyt yleensä tulee syöneeksi huonommin ja darrassa mikään ei voita pizzaa. Kaiken lisäksi ainut alkoholijuoma, josta pidän on olut ja se taas (muistaakseni) maltoosia, mistä johtuen glykeeminen indeksi on todella korkea. Toisin sanoen olut kai nostaa verensokeria piikkeinä, mikä ei kakkostyypin diabeteksen riskirajoilla keikkuvalle ole lainkaan hyväksi.

Vähän darrassa

Eilen tuli oltua ulkona. En juonut mitenkään erityisen paljoa, oksennellut ympäriinsä tai tapellut. Tylsä ilta siis. Käväisin Stögiksessa katsastamassa Afrika Bambaataan dj-keikkaa, mistä jouduin Redrumiin. Ei napannut ravintolaelämä. Jotenkin taas oli vain tylsää.

Perjantaina paino oli 118,9 eli taas vähän alaspäin. Oikeastaan ihan hyvä ettei laskenut sen enempää. Aiempi kahden ja puolen kilon viikkopudotus oli vähän liikaa.

Yritän käydä harrastamassa jotain liikuntaa neljä kertaa viikossa, mikäli vain ehdin. Tällä viikolla se onkin onnistunut olettaen, että vielä huomenna jaksan mennä salille. Pitäähän nyt sinne jaksaa mennä.

Muutaman kilon päästä, sanotaanko 115-kiloisena, ajattelin mennä pitkästä aikaa vaateostoksille. Suurin osa vaatteista on tällä hetkellä liian isoja.

Pitkästä aikaa punttisalilla

Tänään jaksoin mennä suoraan duunista salille ajamaan uutta ohjelmaa sisään. Edellisestä 20 toistoa/liike sisältävästä kierto-ohjelmasta vaihdoin Ison Arskan kultaiseen kuusikkoon. Tarkoitus on lähinnä minimoida olemattoman lihaksiston pieneneminen ja hankkia siinä samassa vähän ryhtiä ja voimaa.

Lyhyemmät sarjat olivat omasta mielestäni kyllä parinkymmenen toiston nylkytyksiä hauskempia. Teki mieli tehdä sarjat kunnolla, kun loppu on kuitenkin niin lähellä. Kyllä mulla näköjään toimii sali parhaiten ihan salina, jossa hankitaan lihaksia tai voimaa eikä mitään lihaskuntoa. Lyhyiden sarjojen (ja isompien painojen) kanssa oli vain niin paljon hauskempaa.

Nyt mennään lujaa!

Punnitsin itseni tuttuun tapaan tänä aamuna ja paino oli 119,3 kg! Viime viikosta pudotusta on siis 2,5 kg, mikä on tässä vaiheessa laihduttamista jo aika paljon. Osa on varmasti nestettä, mutta kuinka paljon sitä nestettä oikein voi olla?

Huomasin myös, että kaapissa ei ollutkaan mitään puhdasta ja silitettyä paitaa duuniin. Kokeilin sitten yhtä alennusmyynnistä vahingossa ostettua aiemmin liian pientä paitaa ja sehän sopi. Kaiketi mahakin on pienentynyt, vaikka ei siltä tunnukaan. Jotenkin koko ajan sellainen fiilis, että reisistä ja perseestä lähtee pekonisiivuja koko ajan, mutta maha vain pysyy.

Paino laskee taas!

Tänään kävin taas vaa'assa ja se näytti 121,8 kg. Pudotusta viime viikosta, jota en huonojen tulosten takia jaksanut merkitä, vähän yli kilo. Ihan hyvin siis menee. Tavoitteena on tällä hetkellä saada paino alle 120 kiloon elokuun loppuun mennessä. Luulisi onnistuvan, ainakin toivoisi.

Myöhemmistä tavoitteista en oikein tiedä. Päässä on pyörinyt pudotus alle sataan vuoden loppuun mennessä, mutta siihen vaaditaan jo suhteellisen kova tahti, yli kilo viikossa. Varmaan alle 110 olisi järkevämpi tavoite.

Liikunta, liikunta ja muuta

Eilen olin kävin ekaa kertaa viikkoon tekemässä tunnin kestävän aerobisen harjoituksen soutulaitteella. Myöskään puntteja ei ole tullut hetkeen nostettua. Jotenkin mieltymykseni liikuntaan ovat muuttuneet. Ennen nimittäin tykkäsin nostaa puntteja, mutta kaikki aerobinen harjoittelu oli tappavan tylsää ja vältin sitä kuin ruttoa.

Tällä hetkellä taas puntti tuntuu vähän pakkopullalta ja aerobisesta taas nautin. Pyörällä liikkuessani olen huomannut aerobisen kunnon kasvaneen jo parin kuukauden melko säännöllisellä harjoittelulla. Myös pudonneella painolla taitaa tosin olla osuutensa asiaan.

Miksi sitten nostelisin puntteja, jos sei maistu? Motivaation puutteen lisäksi aerobinen polttaa salitreeniä enemmän rasvaa, joten sen nyt luulisi olevan laihduttamiseen paljon sopivampaa. Näin on, mutta onko näin? Tietääkseni pitkäkestoinen aerobinen kyllä polttaa kaloreita salitreeniä enemmän, mutta salitreeni sen sijaan nostaa kehon energiankulutusta pidemmäksi aikaa. Tiedä sitten, kumpi nyt polttaa enemmän kaloreita loppujen lopuksi?

Saliharjoittelussa on myös se hyvä puoli, että siten saa minimoitua laihduttaessa pakostikin häviävän lihasmassan. Ei niin, ettäkö minulla mitään lihaksia pahemmin olisi, mutta en haluaisi luopua niistä vähistäkään. Voimaharjoittelu on käsittääkseni myös pitkällä tähtäimellä kannattavaa sikäli, että se auttaa kaiketi pysymäään kunnossa koko loppuiän, varsinkin yhdistettynä aerobiseen. Tehokkain tapa pysyä terveenä vielä vanhana pappana olisi käsittääkseni voimaharjoittelun ja pitkäkestoisen aerobisen yhdistäminen.

Punnitusta taas

En ole mitenkään kovin paljoa jaksanut tähänkään blogiin kirjoitella, mutta pannaan nyt taas punnitusta. Tänä aamuna paino oli 122,8 eli viime viikosta on lähtenyt 1,5 kg. Nesteet varmaan heittelevät, mutta ainakin suunta on alaspäin. Varmaan viimeistään elokuun lopussa paino on jo alle 120.

Ihme juttu

Tänään on ollut skidisti kiire, joten en ole ehtinyt syödä koko päivän aikana mitään. Ei tosin ole edes tehnyt pahemmin mieli ruokaa. Kumma juttu. Pitänee tässä silti jotain yrittää suuhunsa tunkea, jotta ei mennä ihan säästölle.

Pejantai

Tällä viikolla on motivaatio ollut vähän hukassa. On kai vienyt aikansa nieleskellä hidastunutta tahtia. Olen kuitenkin pari sataa grammaa kevyempi kuin viikko sitten, eli en ainakaa ole lihonnut. Pitäis varmaan jossain vaiheessa olla kuukausi käymättä vaa'assa.

Perjantaipunnitus

Tänään oli taas punnituksen vuoro. Paino on nyt 124,5 kg eli viikon aikana on lähtenyt vain puoli kiloa. Näyttää siltä, että nesteen lähtö olisi loppunut ja nyt siis lähteen vain rasvaa. Toivottavasti seuraavan viikon aikana lähtee silti vähän enemmän.

Askelkyykky

Aion ensi talvena aloittaa telemark-harrastukseni kunnolla uudelleen, kunhan saan kilot ensin sinne sadan tuntumille. Homman luulisi onnistuvan joulukuun alkuun mennessä, tai viimeistään vuodenvaihteeseen.

Samaa hommaa harrastava työkaveri neuvoi hyvän liikkeen telluilua ajatellen: askelkyykyn. Liikkeessä mennään siis matalaan telemark asentoon (armeijasta tuttu korkea polviasento). Liikettä oli tietenkin pakko päästä kokeilemaan ja viime maanantaina teinkin sen. Pelkkä tanko harteille ja parikymmentä toistoa. Tuntui reisissä ja perseessä kunnolla ja olo on vieläkin aika hakattu. Todella tehokasta hommaa, ainakin jos painaa 125 kiloa. Tohon liikkeeseen voinkin sitten lisäillä painoja kilojen karisemisen mukaan.

Totuttelua

Eilen ajoin pitkästä aikaa pyörällä, tosin vain totutellakseni paikkoja pyöräilyyn. Muutaman kilometrin matkastakin tuli perse kipeäksi. Pitänee myös tänä iltana ajaa joku pikkulenkki, jotta saisi kipeät paikat tottumaan.

Muuten homma oli ihan hauskaa, vaikka pyöräkunto onkin aika surkea. Ehkä on turha välittää, ajaako kovaa vai hiljaa tai katsovatko ihmiset lihavaa miestä pyörällä säälien tai inhoten. Pyöräilyssä on kyllä joku kummallinen vapauden tunne.

Vihreät pavut uunissa

Ajattelin laittaa jakoon ruokaohjeen, joka sopii varmaan jokaiselle laihduttajalle, oli tämä sitten neuroottinen rasvan tai hiilihydraattien suhteen. Ohje on niin helppo, että sen mokaaminen on vaikeaa, ellei sitten unohda papuja uuniin.

Ainekset:

-vihreitä (pakaste)papuja (kokonaiset, esim. Pirkka, maistuvat paremmalle kuin pätkityt)
-oliiviöljyä
-mausteita (itse käytän yleensä vain suolaa ja pippuria)

Tarvikkeet:

-pelti tai laakea uunivuoka
-uuni (itselläni kiertoilma)

Valmistus:

-aseta pavut uunivuokaan tai pellille (itse olen laittanut ihan suoraan pakastimesta)
-paista 200 asteessa 30-40 minuuttia omasta mausta riippuen, olen joskus paistanut vähemmänkin aikaa
-(pellillä tulee nopeammin valmista kuin vuoassa, koska ainakin omassa uunivuossani pavut ovat aina vähän päällekkäin)
-kääntele papuja 1-2 kertaa paistamisen aikana

Ruoka on valmista, kun pavut ovat vähän paahtuneen näköisiä. On myös makuasia, kuinka paahtuneina papunsa haluaa syödä. Ylimääräiset pavut voi käyttää vaikka salaatin lisuukkeeksi. Jos uunissa on grillivastus, voi papuja myös grillata suunnilleen viimeiset 3-5 minuuttia. Mukana voi paistaa myös muita kasviksia.

Sopii lisukkeeksi esimerkiksi lihan tain kalan kanssa.

BBB- boom bap-bodaus

Nyt tuli salilla testattua KRS Onen soveltuvuus treenimusaksi. Ensin pari kiertoa lihaskuntoa ja aerobiset/lämmittelyt väliin ja sen jälkeen iki-ihanaan soutulaitteeseen. Sound Of Da Police ei saanut aivan samanlaista hurmiota aikaan kuin Wu-Tang Clan Ain't Nuthin' to Fuck With, mutta toimi.

Koin myös ihmeellisen hyytymisen ja vähän yli puolen tunnin jälkeen oli pakko lopettaa souturaivotus. Tuli ihan yht'äkkiä kylmä, vaikka hikoilin koko ajan kuin sika. Omituista. Olivatkohan kaikki hiilihydraatit palaneet ruumiista ja kylmyyden tunne merkki siitä? Keskeyttäminen kyllä syö miestä. Pakko käydä ottamassa sunnuntaina joku kunnon aerobinen raivotus. Huomenna laitan maastoruoskan kuntoon ja alan totutella hanuria siihen.

Viikkopunnitus

Huh. Tänä aamuna vaaka näytti 125 kg eli 2,6 kg olisi menty viikossa alas. Tätä vauhtia mua ei enää kohta oo olemassa. Näköjään nesteitä on vieläki karissu. Kyllä tää painonlasku varmaan hidastuu tästä, mutta jos ei, niin 24-24 ei ole tavoite eikä mikään.

Yhteensä painoa on lähtenyt siis 10 kg, blogin aloittamisesta 5.

Porkkanasosekeitto

Äidilläni on tapana lykätä jotain ruokaa matkaan aina kun vanhempien luona satun käymään. Vähän aikaa sitten minulle lykättiin matkaan Saarioisten porkanasosekeitto, jotta söisin terveellisesti.

Töissä on ruokala kiinni, joten eväitä tulee duunissa syötyä. Eilen illalla olin salilla riehumisen jälkeen niin törkeän väsynyt, etten jaksanut tehdä perus tonnikalasalaattia evääksi, joten nappasin mukaan äidin ostaman porkkanasotkun.

Sen pitäisi olla terveellistä ja hyväksi linjoille. Paskan marjat 100 g porkkanasosekeittoa sisältää 5,5 g hiilihydraatteja, joista on 3 g sokeria. Lisäksi keiton valmistukseen on käytetty kaikenlaista paskaa (mm. maissitärkkelys, omenatäysmehutiiviste, glukoosisiirappi) kuten eineksissä yleensä. Kuitenkin laihduttamiseen sopivaksi helposti koettu porkkanapaska oli aivan törkeän makeaa ja sinetöi sen, etten voi syödä mitään hiilihydraattipitoista enää tänään. En edes esim. tomaattia, joka sisältää yllättävän paljon sitä paskaa.

Toinen kummallinen huomio sokerilitkun syötytäni oli päänsäryn häviäminen. Ilmeisesti elimistö haluaa vielä sokerina tunnettua huumausainetta, joten paska oli vastaus nitkuihin.

Päivän opetus: lue tuoteselosteet tarkkaan!

En osaa laskea!

Ei hitto. Onhan toi 24-24-tavote vähän kovempi. Eli jos nyt on suunnilleen 7 kg lähtenyt, niin pitäisi lähteä vielä 17. Aikaa oli se 11 viikkoa joten se tekee vähän yli 1,5 kg viikossa. Idea on hullu, mutta niin on sen keksijäkin.

24-24?

Mietin tässä itselleni pientä tavoitetta, nimittäin 24 kilon pudotusta siihen mennessä, kun täytän 24 vuotta lokakuun alussa. Onkohan tavoite liian raju, kun otetaan huomioon, että lasken siihen mukaan myös ennen blogin aloittamista lähteneet viisi kiloa. Silloin painoa olisi nyt lähtenyt noin 7 kg, eli kolmasosa tavoitteesta. Nelisentoista kiloa vajaassa kolmessa kuukaudessa ei vaikuta mitenkään överipahalta. Se on nimittäin ennenkin tehty ja lihottu myöhemmin takaisin.

Ainakin järjestän bileet, jos tavoitteeseen pääsen.

Syitä laihtua, osa 1

1. Ylipaino on eräs vakavimmista terveysriskeistä
2. Näin läskillä jätkällä ei käy flaksi
3. Maailma on suunniteltu normaalipainoisille
4. Ylipainoiset ovat käytännössä usein toisen luokan kansalaisia - vähintäänkin itselleen
5. Housut kuluvat koko ajan nivusista puhki ja se on rasittavaa

Soutulaite ain't nuthin to fuck with

Homma lähti taas tänään käsistä. Piti käydä duunin jälkeen nykimässä soutulaitetta kevyesti noin puoli tuntia ihan vain paineiden purkamiseksi. Oli vähän paska fiilisi duunipäivän jälkeen ja liikunta tuntuu syömisen, tupakoimisen ja ryyppäämisen ohella olevan ihan hyvä keino purkaa turhautumista.

Piti tosiaan soutaa se puoli tuntia löysästi. Tosin Wu-Tangin 36 Chambers ja löysä eivät sovi yhteen. Kiskoin sitä hiton masiinaa tunnin, Wu-Tang Clan Ain't Nuthin' To Fuck Within kohdalla homma meni jo täydelliseksi hurmioksi. Onneksi pystyin kuitenkin pitämään riimejä tuplatessa volyymit kohtalaisina, sillä salilla oli myös muita ihmisiä. Tällä hetkellä budjetti on vähän tiukka, joten uusia levyjä en ole ihan heti ostamassa. Pitäneen seuraavaksi koittaa, mitä lisäarvoa KRS Onen Return Of The Boom Bap toisi treenaamiseen.

Ainakin tänään hommasta jäi hyvät vibat. Silmät kiinni saattoi kuvitella olevansa Wu-maailmassa.

Oho

pääs fartti

Vaa'an pelko

Viikonloppuna tuli otettua muutama bisse ja syötyä huonosti. Tästä on seurannut turvonnut fiilis enkä uskalla mennä vaakaan kuin aikasintaan perjantaina. Pitänee hikoilla kilot pois punteilla ja soutulaitteella.

Bisseä juodessa myös huomasin, että en enää jotenkin kaipaa sitä niin paljoa. Itse asiassa myös pienessä maistissa olo oli aika perseestä. Pitänee olla ilman alkoholia taas, koska viime lauantain jälkeen ei tee mieli, vaikka en pode mitään morkkiksia, koska en_varsinaisesti_ollut_edes_kännissä. Silti aamulla oli pientä darraa. Pitänee pysyä erossa, koska nyt on näköjään joku anti-päihde kausi meneillään.

Himoitsen myös jotain halpaa ruttomaasturia tiukempaa polkupyörää. Ehdotuksia?

Miinus pari kiloa

Blogin aloituksesta on suunnilleen viikko, joten ajattelin päivittää tätä.

Viime maanantaista olen ollut vähähiilihydraattisella ruokavaliolla. Sanokaa mitä sanotte, mutta ainakin itselleni se tuntuu sopivan. Painoa on lähtenyt pari kiloa (nyt 127,6 kg, n. viikko sitten 130 kg), eikä oikeastaan missään vaiheessa ole ollut nälkä, ainakaan kestämätön sellainen. Mitään kaloreita, tai edes hiilihydraatteja, en ole laskenut, vaan olen mennyt ihan fiilispohjalta.

Kokonaisuudessa painoa on tippunut kevään ja kesän aikana tähän mennessä vähän yli 7 kg, joten ihan hyvin kai menee. Luulisin, että läskiäkin on vähän lähtenyt, ellei minulla sitten ollut jotain suunnatonta nestepöhöä.

Salilla olen koittanut vähän käydä. Lähinnä pumppaamassa pitkiä kahdenkymmenen toiston sarjoja ja kiskomassa soutulaitetta. Eilen soudin yhteensä 40 minuuttia (10 minuutin lämmittely salitreeniin ja loppuun 30 minuutin soutu). Huomasin iPodin olevan ihan ehdoton noin tylsässä hommassa kuin laitesoutu. Ice Cuben Amerikkka's Most Wanted toimi ihan hyvin treenimusana, kiukkuinen levy kun on. Seuraavaksi ajattelin kokeilla Wu-Tangin 36 Chambersia, koska raaemman kuuloista levyä en ole koskaan kuullut.

Vinkatkaa jotain hyvää treenimusiikkia. Ajattelin lähteä tutusumaan hardcoreen, joka varmaan toimisi ihan hyvin. Muutenkin ainakin jonkun Bad Brainsin levyn ostaminen on ollut suunnitelmissa.

Ulkoasun tuunaus

Joutu tuunaa ulkoasua, koska edellinen oli pärrssiistä.

Sosiaalipornoa sosiaalirunkkareille!

Perkele. Kävin vähän aikaa sitten verikokeessa, joka ilmoitti sokeriarvojen olevan kohollaan, mikä toisin sanoen tarkoittaa lisääntynyttä riskiä sairastua kakkostyypin diabetekseen, tai jotain. Lisäksi selkäkivut tuppaavat kasvamaan samassa tahdissa mahan kanssa, joten siitä pitäisi sitten kaiketi hankkiutua eroon - ja ennen kaikkea pitää se erossa!

En nyt taas käsitä, miksi ryhdyn tähän typerään sosiaalipornoon, mutta ryhdyn nyt kuitenkin. Tarkoituksena on kaiketi huorata jonkin sortin kannustusta ja toisaalta vähän sääliä, ainakin jos hommat eivät mene putkeen. Olen toisin sanoen ihan helvetin säälittävä. Nojoo. Tarkoitus on kuitenkin ruoskia paska ja rasva pois kehosta siinä samalla oppia vähän parempia elämäntapoja.

Aloitin kuntoilun pitkän tauon jälkeen maanantaina ja paikat ovat salin jäljiltä vieläkin kipeinä. Onneksi sain salilla purettua turhautumistani raivolla. Pidin siitä. En kyllä silti ymmärrää mitä jollain "hyvinvointia liikunnasta"-jutuilla oikein tarkoitetaan. Liikunnan kuuluu olla kuin uskonnollisuutta: tuskaa, ahdistusta ja kipua sekä tunnetta omasta alituisesta kelpaamattomuudesta Jumalalle - tai tässä tapauksessa jollekin muulle. Perkele.

Olen siis toisin sanoen tyyppi, joka vetää kaiken yli - ainakin sanojen tasolla netissä. Oikeassa elämässä olen vain yksi v*tun säkki. Noh mutta: 50 kg pitäisi saada pois, tai niin ainakin uhoan! Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki sille, joka arvaa nykyisen elopainoni.