Tipaton tammikuu rikkoutui viime viikonloppuna ja röökiäkin on tullut taas vedettyä, saakeli. Piti mennä perjantaina Redrumiin kuuntelemaan dubsteppia, mutta olin niin jurrissa etten päässyt sisään.
Onneksi sentään kämppä on siistimpi kuin aikoihin ja tänään jaksoin sentään vääntää iltapalaksi salaatin jonkun epäterveellisemmän sijaan. Mikään ei ole todellakaan aikoihin sujunut ja uskokin on koetuksella.
Eilen jännitti ja vitutti niin paljon, että jouduin vetämään yksin himassa kalsarikännit. Onneksi ei tullut kuitenkaan syötyä mitään suunnattomia darramättöjä kuten tapanani usein on.
Perkele. Tällä viikolla edes kaksi jonkun asteen liikuntasuoritusta. Enempää en juuri nyt itseltäni vaadi.
tiistai 29. tammikuuta 2008
keskiviikko 16. tammikuuta 2008
Hassu vinkki
Huomasin tommosen Tim Ferrisin blogissa. Ihan mielenkiintosen olonen vinkki, tosin hankalasti noudatettava. Voisin jossain vaiheessa kokeilla.
maanantai 7. tammikuuta 2008
Aloitus
Tänään aloitin päiväni kuntosalilla, tosin vain tekemällä aerobista tunnin verran. Oli mukava fiilis mennä puoli seitsemältä salille. En olisi ikiä uskonut tätä itsestäni. Intissäkin suunnilleen koko laitoksen hajottavin asia olivat aamulenkit ja nyt menen vapaaehtoisesti salille siihen aikaan kun kaikki normaalit ihmiset ovat joko nukkumassa tai jatkoilla.
Tupakanhimoakaan ei enää oikein tunnu. Eilen olin ilman purkkaa ja tänään varmaan myös. Pidän kuitenkin purkkaa varmuuden vuoksi mukana. Tipaton tammikuu tuntuu tällä hetkellä loistojutulta. Dokaaminen, varsinkin muiden kanssa dokaaminen, on kyllästyttänyt aika pitkään. Yksin tuli nieleskeltyä ihan mielellään paskoihin fiiliksiin ja unettomuuteen. Muutenkin bileistä ja baari-illoista oli päässyt tulemaan enemmän velvollisuuksia kuin hauskanpitoa. Tällä hetkellä koko touhu ei tosiaan voisi vähempää kiinnostaa.
Tupakanhimoakaan ei enää oikein tunnu. Eilen olin ilman purkkaa ja tänään varmaan myös. Pidän kuitenkin purkkaa varmuuden vuoksi mukana. Tipaton tammikuu tuntuu tällä hetkellä loistojutulta. Dokaaminen, varsinkin muiden kanssa dokaaminen, on kyllästyttänyt aika pitkään. Yksin tuli nieleskeltyä ihan mielellään paskoihin fiiliksiin ja unettomuuteen. Muutenkin bileistä ja baari-illoista oli päässyt tulemaan enemmän velvollisuuksia kuin hauskanpitoa. Tällä hetkellä koko touhu ei tosiaan voisi vähempää kiinnostaa.
perjantai 4. tammikuuta 2008
Terveysspedeilyä ja muuta yhtä tylsää
Laitoin iltapalaksi kikherne-sipuli-tomaatti-sosekeitto-kastiketta. Ajattelin ensin tehdä kastiketta ja kastikkeena sitä käytinkin, mutta sörsseli oli silti ulkonäöltään sosekeittoa. En tiedä kalorimääristä, mutta en uskoisi kyseisen soosin olevan mitenkään kovin lihottavaa. Tosin palkokasveissa nyt on ihan kohtalaisesti energiaa.
Olen ollut kolme päivää ilman röökiä. Viimeksi olen ollut kokonaan tupakoimatta näin pitkään varmaan joskus 16-vuotiaana. Leikkilakkoja on kyllä ollut - siis sellaisia, joissa savukkeet on kielletty, mutta pikkusikareita saa polttaa. Kaikki on sujunut yllättävän hyvin. Tänään iski ensi kertaa vähän pahempi röökinhimo, mutta sekin meni ohi.
Unettomuus on sen sijaan vaivannut. Olen nukkunut suunnilleen joka toinen yö. Duunissa on pari kertaa meinannut laatta lentää liiallisesta kahvin juonnista. Ehkä tupakoimattomuudella on osansa unettomuudessa. Myös tupakoinnin tosin väitetään aiheuttavan unihäiriöitä.
Tipaton tammikuu, jota ehkä jatkan helmikuulle on ihan hyvä asia niin opiskelun, työn, skarppaamisen kuin tupakkalakonkin suhteen. Voisin ehkä olla kovempi kuin muut ja olla juomatta vähän pidempäänkin. Jotenkin tipaton tammikuu tuntuu itsensä kusettamiselta.
Muistui mieleen Mos Defin Umi Says, jota en ollut kuunnellut vuosiin. Jotain tämän hetken viboja biisissä on. En tiedä miksi.
Olen ollut kolme päivää ilman röökiä. Viimeksi olen ollut kokonaan tupakoimatta näin pitkään varmaan joskus 16-vuotiaana. Leikkilakkoja on kyllä ollut - siis sellaisia, joissa savukkeet on kielletty, mutta pikkusikareita saa polttaa. Kaikki on sujunut yllättävän hyvin. Tänään iski ensi kertaa vähän pahempi röökinhimo, mutta sekin meni ohi.
Unettomuus on sen sijaan vaivannut. Olen nukkunut suunnilleen joka toinen yö. Duunissa on pari kertaa meinannut laatta lentää liiallisesta kahvin juonnista. Ehkä tupakoimattomuudella on osansa unettomuudessa. Myös tupakoinnin tosin väitetään aiheuttavan unihäiriöitä.
Tipaton tammikuu, jota ehkä jatkan helmikuulle on ihan hyvä asia niin opiskelun, työn, skarppaamisen kuin tupakkalakonkin suhteen. Voisin ehkä olla kovempi kuin muut ja olla juomatta vähän pidempäänkin. Jotenkin tipaton tammikuu tuntuu itsensä kusettamiselta.
Muistui mieleen Mos Defin Umi Says, jota en ollut kuunnellut vuosiin. Jotain tämän hetken viboja biisissä on. En tiedä miksi.
tiistai 1. tammikuuta 2008
Uuden vuoden uhoa
En ole koskaan oikein uskonut uuden vuoden - tai mihinkään muihin - lupauksiin. Siksi en lupaa mitään. Se sijaan uhoan olevani tavoitepainossa vuoden päästä. Samoin uhosin lopettavani tupakoinnin ja tänään en ole polttanut. Viimeinen spaddu meni joskus aamuyöllä. Hyvästi rakas!
Tupakasta eroon päästäkseni sanon toiselle rakkaalle ystävällni, alkoholille, hyvästit ainakin hetkeksi. Kännissä sortuisin kuitenkin polttamaan, joten pitänee olla kuivin suin ainakin kuukausi tai pari. Jääpähän samalla aikaa kuntoiluun, kun krapuloille tai ystäville tai joudu aikaa uhraamaan.
Muutenkin dokaamisesta on tupakointikieltojen myötä mennyt maku - aivan kuten tupakoinnistakin. Vanhaan hyvään aikaan sai vielä haistattaa paskat terveydelleen ja käryttää ketjussa juopotellessaan tai tehdessä töitä (ja juopotellessa) baarissa. Nyt kun itsetuhoinen, mutta samalla tyylikäs ja hedonistinen nautinto on meiltä viety, on aika lopettaa molemmat.
Tupakoinnin lopettaminen syö miestä ja samoin tekee itse iso T. Nikat pysynevät kyllä kurissa purkalla ja laastareitakin ajattelin hankkia. Silti tuntuu, että menettäisin osan itseäni. Philip ja Morris ovat olleet parhaat kaverini teini-iästä lähtien. Pitänee keksiä jotain spaddun tilalle. Mielummin sellaista, jonka seurauksena kämppä ja vaatteet eivät haise. Ehdotuksia?
Tupakasta eroon päästäkseni sanon toiselle rakkaalle ystävällni, alkoholille, hyvästit ainakin hetkeksi. Kännissä sortuisin kuitenkin polttamaan, joten pitänee olla kuivin suin ainakin kuukausi tai pari. Jääpähän samalla aikaa kuntoiluun, kun krapuloille tai ystäville tai joudu aikaa uhraamaan.
Muutenkin dokaamisesta on tupakointikieltojen myötä mennyt maku - aivan kuten tupakoinnistakin. Vanhaan hyvään aikaan sai vielä haistattaa paskat terveydelleen ja käryttää ketjussa juopotellessaan tai tehdessä töitä (ja juopotellessa) baarissa. Nyt kun itsetuhoinen, mutta samalla tyylikäs ja hedonistinen nautinto on meiltä viety, on aika lopettaa molemmat.
Tupakoinnin lopettaminen syö miestä ja samoin tekee itse iso T. Nikat pysynevät kyllä kurissa purkalla ja laastareitakin ajattelin hankkia. Silti tuntuu, että menettäisin osan itseäni. Philip ja Morris ovat olleet parhaat kaverini teini-iästä lähtien. Pitänee keksiä jotain spaddun tilalle. Mielummin sellaista, jonka seurauksena kämppä ja vaatteet eivät haise. Ehdotuksia?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
