Fast food = ylipaino, slow food = ratkaisu?

Kiinnostuin slow-liikkeestä loppusyksystä, kun Luovat liiketoimintastrategiat-kurssilla pohdimme muun muassa hiljaisuuden tuotteistamista ja mahdollisia liiketoimintamalleja sen ympärillä. Itse kurssilla tosin pyrin tapani mukaan kyseenalaistamaan lähes kaiken ja olin varmaan aika rasittava opetettava.

En ole lukenut mitään tutkimuksia, mutta uskaltaisin mutu-pohjalta väittää, että pikaruoan ja ylipainon välillä vallitsee yhteys. Yhdysvaltalaiset ovat maailman ylipainoisin kansa ja Yhdysvallat nykyaikaisen pikaruokakulttuurin syntypaikka. Samoin lihavat britit, saksalaiset ja suomalaiset syövät paljon pikaruokaa.

Slow-liikkeen syntymaa Italian väestö on taas tietääkseni jenkkejä, suomalaisia, brittejä tai saksalaisia hoikempaa. Heillä on vahva ruokakulttuuri, jota vaalitaan huolella. Itse asiassa koko slow-liike syntyi juuri ruokakulttuuristaan ylpeiden italialaisten suivaantuessa pikaruokaketjujen leviämisestä.

Miksi hitaampi syöminen sitten on terveellisempää? Italialainen tai ranskalainen ruoka ei ole mikään terveysintoilijan märkä uni. Molemmissa maissa syödään usein aika energiapitoista ruokaa. Syöminen on kuitenkin kiinteämpi osa ihmisten elämää ja sillä on oma selkeä paikkansa ja perinteensä. Ruokailu on osa päivää, mutta hitaan syömisen kulttuureissa ei syödä pitkin päivää samaan tapaan kuin täällä.

Yritän nyt ruveta syömään hitaammin ja strukturoidummin sekä panostamaan ruokailuun. Luultavasti siten saan tuplahyödyn, nautinnon ja kilojen menetyksen.

Olipahan joulu

"Mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin kaikki tapahtuu." sanotaan. Omalla kohdallani joulu ainakin meni todella nopeasti. Kävin illalla vanhempien luona ja se siitä. Joululahjoistakaan ei ole juuri mitään sanottavaa, paitsi se että sain mutsilta sauvavatkaimen, mikä nyt liittyy tähän blogiin jollain tasolla.

Kuten kommenteissa mainitsin, on olo paskoista elämäntavoista johtuen aika turvonnut - sekä tällä hetkellä että yleisesti. Tämän hetken pöhö nyt tosin johtuu vain eilisestä kaljan kiskomisesta. Oli ihan hauskaa, mutta pakenen todennäköisesti uutta vuotta landelle. Ei huvita ryypätä ja juhlapäivinä juhliminen on yleensä tylsää.

Mielessä on myös parikin suurta uuden vuoden lupausta, joita olen kypsytellyt. Niistä lisää maanantaina tai tiistaina. Tolkutonta uhoa lupauksiin ainakin sisältyy.

Oli pakko muuten katsoa Last Christmasin video tuubasta, vaikka se hemmetin ärsyttävä onkin.

Pitäs niinku jaksaa kai taas

Ääh. Todella nolon tuntuista palata tähän blogiin pitkän hiljaiselon jälkeen. Laihdutushommat on kussu ja muutenkin elämä taas ihan päin helvettiä. Mikään ei tunnu sujuvan.

Nukun pommiin aina kun voin ja olen tapani mukaan saamaton. Poden maanantaina vielä darraa lauantain toilailuista. Ei ole kivaa, saakeli. Alan tulla vanhaksi. Normaalinkin baarireissun rangaistus on yleensä kahden päivän krapula, joiden välissä on kunnon liskodisko. Kaiken kruunaavat kännikebab, päälaellaan oleva päiväjärjestys ja darrapizza.

Ei saakeli. Ei enää perus baarielämää.

Muutenkin ruokavalion kanssa pitäisi säätää. Vähähiilihydraattinen ruokavalio on laihduttamiseen erittäin tehokas, mutta käytännössä usein vähän hankala noudattaa. Kesällä kokopäivätöissä pystyi ihan helposti ottamaan salaatin evääksi, mutta näin opiskellessa homma on vähän hankalampaa. Kohtuudella kaikkea lienee kuitenkin ainut kestävä ratkaisu.

Toinen syy vähänhiilihydraattisesta ruokavaliosta unelmoimisenkin lopettamiseen löytyy eläinoikeusaktivistien julkaisemista videoista, jotka tulin katsoneeksi. Ei liiemmin ole vähään aikaan huvittanut syödä lihaa.