Viime viikolla olin vaeltamassa pienen reissun opiskelijaporukan kanssa Kilpisjärven lähimaastoissa. Tunnelma oli omalta osaltani nostalginen, sillä Kilpisjärven seutuun liittyy monia todella hyviä muistoja: ensimmäiset telemark-käännökseni, monia itse kiipeämällä ansaittuja laskuja ja lapsuuden muistoja hyvistä hetkistä jo ennen telluharrastuksen alkua.
Jaksoin raskaan rinkan kanssa usean keskikokoisen suomalaisen laskettelurinteen kokoisia nousuja ihan riittävän hyvin. Kesän aktiivinen kuntoilu varmasti auttoi, samoin kuin tottumus maastoon, riittävä nestetankkaus, hyvä porukka ja oikea asenne. Vaellus on pitkälti tahdosta ja järjestä kiinni. Apatiaan vajotessaan ei viitsi täyttää vesipulloa purosta ja kohta on edessä nestevajaus, jolloin juominen alkaa olla jo liian myöhäistä. Pari kertaa tilan kokeneena voin hyvin kutsua nestevajausta erittäin epämiellyttäväksi. Mikään ei tahdo mennä sisään eikä pysyä siellä. Laatta lentää varsin helposti. Nojoo. Vaelluksella huonokuntoinenkin pärjää, jos on sisua ja ennen kaikkea järkeä.
Olisin toki voinut hoitaa itse hommat fiksumminkin. Jyrkkien tunturien ylös nousu rinkka selässä on minulle lihastyötä, johon tarvitaan lihasten energiavarastoja, jotka latautuvat parhaiten pitkäkestoisia hiilihydraatteja usein ja pienissä erissä syömällä. Muutaman kerran huomasin eron nousussa, jonka aikana lihaksissa oli energiaa verrattuna energiattomaan nousuun. Ero oli suuri. Joten muistakaa erityisesti vuoristoseudulla vaeltavat: syökää ja juokaa riittävästi sekä riittävän usein!!
Vaellus kuitenkin meni kokonaisuutena loistavasti ja sain uusia kavereita ja paljon itseluottamusta. Vanha läski pystyy vielä johonkin, joten täältä tullaan! Rupesivat vuoret himottamaan myös skinnaus- ja laskumielessä. Sen verran komeita tuntureita Kilpisjärven läheisyydessä erityisesti Norjan ja Ruotsin puolella on. Pistän lisää infoa ja kuvia kunhan Krisse saa kuvat nettiin.
Muuten on ollut kiireistä ja olen taas blogitellut liian vähän. Säädän varmaan saliohjelman yksijakoiseksi ja yritän lisätä aerobista. Se pirun hiilarien syklityskin pitäisi aloittaa, koska uskoisin tyylin olevan paras itselleni. Runsailla hiilareilla en oikein saa painoa pois. Johtunee varmaan liiallisesta insuliiniresistenssistä.
Puolitoista viikkoa sitten koin toisenlaista hyvänolon tunnetta dubstep-bileissä Suvilahden voimala-alueella. Paikassa oli todella tuhti sound system ja basso jylisi. Nautin musiikista koko ruumiini voimin. Hienointa oli kuitenkin lähiaikoina kohentunut itsetuntoni. Pystyin nauttimaan tanssimisesta kokematta rumaa kehoani häiritsevänä. Itseinhon jälkeen mahtava tunne!
Pakko vielä postata yksi ajankohtaine video. Kauhajoen ammuskelu oli järkyttävä tapahtuma. Ennen kuin syyllisiä aletaan etsiä peleistä, netistä, elokuvista tai mistä vaan, kannattaa kuunnella tämä:
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti