Lauantai-iltana eräs kaverini, jota en oikeastaan edes ollut kunnolla nähnyt hetkeen, soitti ja pyysi laskemaan. Kerta oli ensimmäinen pariin vuoteen, mutta taidot olivat silti tallella. Jaksoin myös yllättävän hyvin, vaikka kunto onkin paska ja kiloja piisaa.
Teki muutenkin hyvää tehdä jotain sunnuntaipäivänä. Itseluottamuskin nousi, kun tajusin vielä nytkin pystyväni johonkin, vaikka melkein puoli vuotta olen ollut hunningolla ja ottanut menetettyjä kiloja takaisin. Motivaatio nousi.
Ehkä kesällä voisin olla sellaisessa kunnossa, että juhannukseksi voisi lähteä Riksgränsenille tai Stryniin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti