Hiton hiilihydraatit

Viime kesänä karsin ruokavaliostani hiilihydraatit lähes kokonaan - ja hyvin tuloksin. Hiilihydraattien myötä taas kaikki on mennyt enemmän tai vähemmän päin helvettiä - niin painon kuin suunnilleen kaiken muunkin osalta.

Olen näköjään sen tyypin ihminen, joka kuitenkin tarvitsee yksinkertaisia ohjenuoria vähän kaikkeen. Kohtuudessa pysyminen ei ole vahvimpia osa-alueitani oikeastaan missään. Äärimmäisyydestä olisi toki hyvä päästä eroon, mutta kai sitä opetellessa voi muutamasta kilostakin päästä.

Muuten kaikki on jälleen kerran aikalailla päin helvettiä. Unettomuus vaivaa. Vaikka heräisin seitsemältä, en yleensä saa unta ennen kolmea, mikä on todella perseestä. Viikonloppu meni taas kerran lähinnä univelkojen takaisin ottamiseen. Pitänee hakea melatoniinia, koska se yleensä toimii. Mihinkään stydeihin unilääkkeisiin en mielelläni koskisi, vaikka kai nekin unettomuuden voittavat.

Laskuharrastuksen uudelleen aloittaminen kiinnostaisi todella. Rupesin tässä mietiskelemään, että pikkupojasta lähtien ollut haave viettää kausi Alpeilla voisi ensi talvena toteutua, jos saan kaiken toimimaan: kilot pois ja asiat järjestykseen toisin sanoen. Pitänee kypsytellä ideaa.

Muuten olen osoittanut sen verran aikuistumisen merkkejä, että olisi syytä olla huolestunut. Kiinnostus jazziin on lisääntynyt, vaikka täytynee mainita, että olen kyseisestä musiikin lajista tykännyt teini-iästä saakka. Soittimessa on tosin pyörinyt lähinnä tuttua ja turvallista kamaa: Miles Davisia, John Coltranea ja Herbie Hancockia. Jazz on niin loputon suo, että siitä kiinnostuminen pelottaa. Ehkä joskus viidenkympin tienoilla olen hienostunut jazz-tuntija - vähän samanlainen kuin Fast Show:ssa.